VENÄJÄN KEISARIN POSTIKONTTORI SUOMESSA

Suomen autonomian aikana vierailivat Venäjän keisariperheet Suomessa kymmeniä kertoja maamme eri osissa. Eniten he tekivät kesäisiä matkoja Suomen kauniiseen saaristoon, jossa oli muutamia keisarillisen laivastosaattueen käyttöön tiedusteltuja ankkuripaikkoja. Yksi tälläisista sijaitsi Itäisellä Suomenlahdella Virolahdella Kovon selällä. Ankkuripaikan nimi oli "Reid Schtandart", joka luotsikäsikirjan mukaan mainitaan tuulilta hyvin suojaiseksi paikaksi. Väylä oli riittävän syvä ja leveä mahdollistaen keisarillista alusta saattavien sotalaivojenkin pääsyn lähelle suojattiaan. Yhteysveneillä hoidettiin postinkuljetus mantereen ja keisarillisen jahdin välillä. Nikolai II käytössä oli "Schtandart" niminen loistokas jahti. Siitä todennäköisesti ankkuripaikkakin oli saanut nimensä. Tiedonvälityksen turvaamiseksi oli keisarilla käytettävissään sähkolennätin ja vuoden 1912 kesästä alkaen myös väliaikainen suomalainen postitoimisto. Lennätin ja posti sijaitsivat läheisellä mantereella Hurpun laiturin takamaastossa. Postikonttori oli Viipurin postikonttorin alainen haaraosasto. Hurpun posti käytti erikoista suomalaista päivämääräleimasinta, jossa oli suomalaisen kalenterin mukainen päiväys ja venäjänkielinen "Reid Schtandart" teksti. Postinkuljetus Hurpusta edestakaisin Viipurin postikonttoriin oli organisoitu "Sampo" nimisellä laivalla, jossa keisarin postia saattoi postiljooni. Postin jatkoyhteydet Viipurista Pietariin ja takaisin hoidettiin postivaunuissa erityisen kuriiripostiljoonin avulla.

Postikortti lähetetty Sampo yhteysalukselta Helsinkiin 23.07.1914. Venäläismerkki on mitätöity erittäin harvinaisella "Reid Schtandart" leimalla.

Keisarillisen perheen oleskelu Suomen saaristossa aiheutti monenlaisia viranomaistoimia mm. turvallisuuden ja terveydenhuollon suhteen. Keisarillinen palatsihallinto sai Suomen lääkintäviranomaisilta jatkuvasti tietoja Suomessa mahdollisesti riehuvista kulkutaudeista. Päivystävässä sairaalassa oli jatkuva valmius kiirellisten sairastapausten varalta. Riskitekijänä mainittiin Nikolai II poika Aleksei, jolla oli verenvuototauti. Santarmilaitos puolestaan vastasi keisarin turvallisuudesta aina siellä missä keisari kulloinkin liikkui. Suomen kenraalikuvernööri oli tehnyt aloitteen Suomen Senaatille keisarin viestiyhteyksien turvaamisesta. Suuren maan päämies ei voinut lomallaankaan olla kokonaan vapaalla, eikä luonnollisesti ilman viestiyhteyksiä.

Postikonttorin käyttö jäi kovasti lyhytaikaiseksi, sillä vain 1913 ja 1914 kesinä oli sillä keisarillista käyttöä. Ensimmäisen maailmansodan syttyminen elokuun alussa 1914 lopetti keisarin lomat lopullisesti. Arkistotietojen mukaisesti keisari oli saattueineen saapunut Kovon selälle heinäkuun 22 päivänä, josta matka jatkui Riilahden meritaistelun 200- vuotisjuhliin Hankoon 27.07.1914.

Kavon selällä sijaitsi Venäjän keisarin laivastosattueen käytössä ollut ankkuripaikka. Kartan yläosassa näkyy Hurppu niminen paikka, jossa oli laituri yhteysaluksia varten sekä suomalainen postitoimisto. (copyright MML)

Jorma Keturi