POSTIHISTORIALLISEN KOKOELMAN ETULEHTI

Virallisten postihistoriakokoelmien arvostelusääntöjen tulkintaohjeiden mukaan kokoelman etulehdellä tulisi 1) esitellä kokoelman tavoite eli tarkoitus; 2) antaa kokoelman aihepiiriin liittyvää olennaista postihistoriallista perustietoa; 3) esitellä kokoelman pääpiirteittäinen rakenne mieluummin postihistorian kannalta merkittävinä osakokonaisuuksina kuin kehyksittäin tai sivuittain etenevänä luettelona; 4) osoittaa ne alueet, joilla näytteilleasettaja on tehnyt henkilökohtaista tutkimusta, ja 5) yksilöidä käytetyt keskeisimmät lähteet. Seuraavassa käydään näihin liittyviä seikkoja lävitse. Lisäksi annetaan ideoita, millä tavoin synopsista voisi käyttää kokoelman edustavuuden tähdentämiseen.


Kokoelman nimi

Postihistoriallisessa kokoelmassa kerrotaan kohteilla ja teksteillä kokoelman aiheen mukainen tarina. Mikä on tämä aihe, niin se tulee käydä ilmi kokoelman nimestä.

Toisin päin sanoen kokoelman nimi eli kokoelman aihe tulee asettaa niin, että 1) kohteet, joita kokoelmassa tulee olemaan, kuuluvat aiheeseen, ja 2) kokoelmassa olevilla kohteilla katetaan koko aihe.

Jos kokoelman nimi on ’Lontoon postihistoria 1840-1899’, niin kokoelmassa tulee esittää sekä postiolosuhteiden (so. käytössä olevat postipalvelut) kehittyminen Lontoossa tuona aikana että kaikki tuona aikana Lontoossa käytössä olevat leimat että kaikki tuona aikana käytössä olleet lähetyslajit. Jos kokoelman nimi olisikin ’Lontoon kirjepostin järjestelyt 1840-1899’, niin kokoelmassa tulee esittää vain postiolosuhteiden kehittyminen Lontoossa tuona aikana kirjeisiin liittyen.


Kokoelman tavoite eli tarkoitus

Kokoelman nimi ei välttämättä kerro riittävästi, mitä kokoelma esittää. Ja vaikka kokoelman laatijan mielestä nimi kertoo kaiken, niin sitä se ei sittenkään välttämättä tee katsojille näyttelytuomareista puhumattakaan. Tämä vuoksi kokoelman tavoite eli tarkoitus on hyvä kertoa lyhyesti.

Tavoitteen ilmaisun ei todellakaan tarvitse olla pitkä. Tavoite on parhaimmillaan esitettävissä yhdellä virkkeelle, kuten ”Tässä kokoelmassa esitän Suomen varhaisimpien postileimojen kehittymisen ja niiden käytön postin leimaamisessa 19. vuosisadalla” tai ”Tämän kokoelman päätarkoitus on dokumentoida eri postireitit, taksojen kompleksinen rakenne ja taksojen jatkuva kallistuminen”.

Tavoitteen ilmaiseminen palvelee asiaa myös silloin, kun kokoelman nimi on tehty mielenkiintoa herättäväksi, lennokkaaksi, sen sijaan, että kokoelman nimi olisi akateemisen täsmällinen.

Jos tavoite on esitetty huonosti etulehdellä, niin 1) ei ole selvyyttä, mitä kokoelmassa pyritään käsittelemään, jolloin kaikkia kokoelman muutoin ansaitsemia käsittely-pisteitä ei saada, ja 2) aiheen merkitys jää epäselväksi, jolloin kaikkia kokoelman muutoin ansaitsemia merkitys-pisteitä ei saada. Kokoelman mahdollisuuksista on siis menetetty jo paljon, kun tavoitetta ei ole kerrottu!


Ajallinen rajaaminen

Kokoelman aihetta on usein rajoitettu ajallisesti. Tämä rajoittaminen tulisi sitoa postihistoriallisiin tapahtumiin eikä esimerkiksi vuosiin, joilta materiaalia nyt on vain onnistunut hankkimaan. Etenkin silloin, kun kokoelmalla lähdetään ulkomaisiin näyttelyihin, valitut aikarajat on hyvä perustella kokoelman tavoitteen kertomisen yhteydessä, koska suomalaisen postihistorian merkkitapahtumat eivät ole ulkomaisille tuttuja. Esimerkiksi itse olen vuosia 1881-1923 käsittelevän postisääntökokoelmani kohdalla esittänyt asiat seuraavasti: ”Tarkastelujakso alkaa 1.7.1881 voimaan tulleesta postisäännöstä ja tarkastelu lopetetaan 1.7.1924 voimaan tulleeseen seuraavaan postisääntöön”.

Lontoo-kokoelmani ajallinen käsittely päättyi alun perin vuoteen 1899. Vaikka tuolloin vuosisata vaihtui, silloin ei tapahtunut postihistoriallisesti mitään merkittävää. Niinpä lyhensinkin käsittelyn päättymään vuoteen 1855, jolloin pääpostikonttorista säteittäin lähteviin postilinjoihin pohjautuva postinkuljetusjärjestelmä korvautui postialueilla, joilla jakelu tapahtui aluekonttoreihin tukeutuen.


Kokoelman rakenne eli sisällysluettelo

Sisällysluettelo kertoo kokoelman rakenteen eli sen, millaisia asiakokonaisuuksia kokoelmassa käsitellään. Sisällysluettelon on hyvä olla kaksi- (esimerkki ohessa) tai kolmetasoinen. Yksitasoinen jättää asiakokonaisuudet liian isoiksi ja neljä- tai useampitasoisessa kokonaisuus hukkuu jo tasojen syövereihin. Esimerkiksi:

                                                                       sivut
1. Background and some examples of letters carried by sailing ships .... 2-6
2. Cunard Line 1840-1847
   2.1. Cunards begins with four steamers ............................. 7-14
   2.2. Completing the fleet ......................................... 15-20
3. Years of Change and Progress 1848-
   3.1. Extension to New York ........................................ 21-28
   3.2. ”Four Sisters” to Cunard – Treayty Rate ...................... 29-36

Sisällysluettelo kertoo myös sen, missä laajuudessa kukin asiakokonaisuus on käsitelty. Tämän vuoksi sisällysluetteloon kirjataan kokoelmalehtien numerot, joilla kukin osakokonaisuus käsitellään. Sisällysluetteloa ei siis tule tehdä esimerkiksi esittelemällä kehyksittäin, mitä kehyksessä käsitellään, vaan juuri tarinan osakokonaisuuksittain.


Aihepiiriin liittyvä postihistoriallinen perustieto

Virallisten arvosteluohjeiden maininta aihepiiriin liittyvästä olennaisesta postihistoriallisesta perustiedosta on parhaimmillaan lyhyt johdanto kokoelman aiheeseen.

Se voi esimerkiksi olla varsin suora toteamus siitä, mistä kokoelma lähteen, kuten olen tehnyt postisääntökokoelmassani:

The Postal Service of Finland delivers:
A) Basic postal matters including
   1) covers,
   2) postcards,
   3) documents,
   4) printed matters,
   5) samples, and
   6) parcels, all of them without given value
B) Insured postal matters (covers and parcels with given value).
In addition, the postal service delivers:
C) Money orders
D) Cash on deliveries and
E) Newspapers and magazines and their subscriptions.
[The Postal Regulation of 1881, 2§]

Se voi myös olla postihistoriallinen johdattelu kokoelman alkuun, kuten olen tehnyt Lontoo-kokoelmassani:

Englannin vanhin postipalvelu on perustettu roomalaisten toimesta ensimmäisellä vuosisadalla AD. Viestinviejät kuljettivat dokumentit kirjoittajalta suoraan vastaanottajalle ennemmin kuin välittivät niitä kuriirilta toiselle. Tämä palvelu oli vain hallinnon ja sotalaitoksen käytettävissä.
   Kun roomalaiset poistuivat viidennellä vuosisadalla, heidän postijärjestelmänsä päättyi. Piispat, apotit, aateliset ja kaupungit kehittivät kukin oman viestinvälityspalvelunsa.
   Kaupan kasvaessa kasvoi myös tavaroiden kuljettajien määrä. Ensin nämä kuljettajat alkoivat välittää myös viestejä paikallisesti, mutta vähitellen ne verkostoituivat, jolloin viestejä saattoi saada välitettyä pitkiäkin matkoja. Vähitellen tällainen viestinvälitystapa osoittautui niin luotettavaksi, että tavalliset ihmisetkin saattoivat luottaa näihin kuljettajiin. Kuljetusliikkeet olivat verkostoituneet Lontoo keskuspaikkanaan.


Näytteilleasettajan henkilökohtainen tutkimus

Jos näytteilleasettaja on tehnyt omaa tutkimusta, niin näiden tuloksista kannattaa ehdottomasti mainita. Etevimmillään tämä tapahtuu siten, että laatii tutkimustuloksista artikkelin tai artikkeleita lehteen, liittää nämä artikkelit lähdeluetteloon ja henkilökohtaisesta tutkimuksesta kerrottaessa viittaa näihin lähdeluettelossa mainittuihin teoksiin.

Kokoelmien virallisissa arvosteluohjeissa sanotaan, että ”erityisesti pitää palkita kokoelma, joka tuo uutta tietoa jo aiemmin paljon tutkittuun aiheeseen”. Jos siis aihe on jo kovin tutkittu, niin yksittäistenkin uusien havaintojen (kuten käyttöaikojen) löytäminen on arvokasta. Lontoo-kokoelmani tapauksessa olen käyttänyt seuraavaa mainintaa ”Olen löytänyt joitakin uusia leimojen käyttöaikoja ja jopa joitakin uusia leimoja, joita kirjallisuus ei tunne”. Tällaiset havainnot pitää sitten asianomaisten kohteiden kohdalla kirjoittaa auki ja mielellään tavalla, joka parantaa niiden huomattavuutta muun tekstin seasta. Lisäksi tällaiset kohteet ansaitsevat tulla listatuksi tärkeiden kohteiden luetelmassa (ks. myöhemmin kohta Laatu ja harvinaisuus).


Keskeisimmät lähteet

Kokoelman laadinnassa käytettyjen kirjallisten (so. kirjat, lehtiartikkelit, esitelmät ja kirjoitukset internetissä) lähteiden maininta on tärkeää, koska se kertoo filateelisen tiedon laajuudesta ja syvyydestä. Syvyydellä tässä tarkoitan sitä, että mitä syvällisempiä ja täsmällisempiä eli erikoistuneempia tietolähteitä on käytetty, sitä merkityksellisempää se on käsittelyn ja filateelisten tietojen kannalta.

Etulehdellä lähteistä voi mainita niistä vain tärkeimmät. Jos lähteitä on paljon, laittaa täydellisen lähdeluettelon synopsiksen puolelle ja liittää etulehdellä olevan lähdeluettelon yhteyteen maininnan, että täydellinen lähdeluetteloa löytyy synopsiksesta.


* * *


Yhden vaiko kahden sivun mittainen etulehti

Etulehti voi olla kahden kokoelmasivun mittainen. Vaihtoehto, ja jopa parempi sellainen, tälle on pitää etulehti sivun mittaisena ja hyödyntää synopsista. (so. dokumentti, jota ei sijoiteta näyttelykehyksiin, mutta joka toimitetaan näyttelytoimikunnan toimesta näyttelyn tuomareille etukäteen). Joissakin näyttelysäännöissä synopsiksen pituutta on rajoitettu, mutta käytännössä hyvät synopsikset ovat olleet 1-4 sivun mittaisia.

Edellä jo mainitsin, että täydellisen lähdeluettelon voi siirtää synopsiksen puolelle. Synopsis on hyvä dokumentti käsitellä virallisten arvostelusääntöjen kohtiin merkittävyys, tutkimus, laatu ja harvinaisuus liittyviä asioita. Siis miten nämä on hoidettu kokoelmassa. Näistä tarkemmin seuraavassa.


Aiheen merkitys

Näyttelytuomareilla voi toki olla pinttyneetkin käsitykset siitä, millaiset aiheet ovat merkittäviä. Tuomareidenkin tietoisuudella on rajansa eli eivät tunne kokoelmasi aihetta, ainakaan riittävästi. Tämän vuoksi kannattaa yrittää perustella, miksi juuri tämä aihe on merkittävä ja miksi juuri minun kokoelmani tuon aiheen piirissä on merkittävä. Itse olen yrittänyt perustella Lontoo-aiheeni merkittävyyttä seuraavasti:

Lontoon postihistoria on monitahoinen ja haastava. Monitahoinen esimerkiksi siksi, että Lontoossa toimi yhtä aikaa toisistaan erillään yleinen kotimaan posti, ulkomaan posti ja paikallisposti, joista kullakin oli Lontoossa omat postitoimistonsa, postinkantajansa, taksansa ja leimansa. Haastavuus ilmenee esimerkiksi siten, että Lontoossa oli käytössä varsin laaja joukko erilaisia leimoja, joista monet ovat vaikeasti tavoitettavia.
   Kuten seuraavassa nähdään Lontoon oli aivan keskeinen toimija Iso-Britannian sisäisessä ja ulkomaan postinkulussa sekä hyvin keskeinen toimija maailman postinkulussa. Kun tuohon lisätään Lontoo suurena, brittiläisen imperiumin pääkaupunkina ja se, että Lontoon ja Iso-Britannian postilaitos toimi esikuvana monen maan postilaitokselle Lontoon postihistoria on filateelisesti tavattoman merkittävä.


Filateeliset tiedot

Näytteilleasettajan omakohtaisen tutkimuksen tuloksien mainitsemisesta kirjoitettiin jo edellä. Synopsiksessa näitä tutkimustuloksia voi esitellä laajemmin.

Jos uusia tuloksia ei ole esittää, niin se ei ole puute. Virallisten arvosteluohjeiden mukaan jo olemassa olevien tietojen omaksuminen ja niiden oikea tulkinta on asiaa, joka kuuluu filateelisen tiedon piiriin. Omaksuminen edellyttää lähdekirjallisuuteen paneutumista. Jos lähdekirjallisuuden määrä on runsas eli paneutuminen on laajaa, niin tämä kannattaa tuoda esille. Itse olen asian Lontoo-kokoelmani yhteydessä maininnut seuraavasti: ”Aiheeseen liittyvä tieto on hajallaan, jonka vuoksi kokoelman aiheeseen perehtyminen on edellyttänyt varsin laajaan lähdekirjallisuuteen kohdistunutta syvällistä paneutumista.” Esimerkkini kaltaisessa tapauksessa tulee sitten pitää huoli siitä, että lähdeluettelo todella on väitetyn laaja.


Laatu ja harvinaisuus

Laatu ja harvinaisuus ovat asioita, joista tuomareilla voi olla isojakin harhakäsityksiä. Esimerkiksi ruotsalaiset leimapainanteet ovat tavattoman kauniita ja omakohtaisten kokemuksieni mukaan ruotsalaiset näyttelytuomarit käsittämättömästi arvostelevat muidenkin maiden leimapainanteiden laadun tätä ruotsalaista laatutasoa vasten, jolloin Lontoo-kokoelmani laatutasoa ei ole ymmärretty, koska Lontoosta 17., 18. ja etenkin 19. vuosisadan leimapainanteissa on tavattoman vaikea löytää edes sen tasoista painannetta, mitä suomalaisen vastaavan ajan leimapainanteissa ymmärretään kauniilla, loistosta puhumattakaan. Tällaisia harhaluuloja vastaan on paikallaan taistella perustelemalla oman kokoelman kohteiden laatua ainakin silloin, kun harhaluulot voivat olla ilmeisiä. Lontoo-kokoelmani tapauksessa kansallisissa näyttelyissä olen käyttänyt seuraavaa tekstiä:

Kokemusperäisesti on todettavissa englantilaisten leimapainanteiden laadun olevan kerta- luokkaa kehnompia kuin suomalaisten 1800-luvun leimojen laadun. Kohteiden hankinnassa on nähty paljon vaivaa ja esitetty materiaali edustaa parasta saatavilla olevaa laatua.

Omat perustelemattomat väittämät kohteiden harvinaisuudesta ovat huonoja. Paras tapa kertoa kokoelman kohteiden harvinaisuudesta on sellainen, jossa harvinaisuuden saa sidottua johonkin julkaistuun tai riittävän tutkittuun tietoon.

Lontoo-kokoelmani kohdalla tilanne on kelpo, koska Lontoon leimoista on julkaistu runsaasti kirjallisuutta, joissa otetaan leimakohtaisesti kantaa niiden harvinaisuuteen. Niinpä olenkin synopsiksella suoraan sanonut, että ”harvinaisuusmäärittely pohjautuu lähdekirjallisuudessa esitettyihin harvinaisuustietoihin”.

Postisääntökokoelmani tapauksessa mallin 1917 kohteiden osalta tilanne on harvinaisuuksien osalta onnellinen siksi, että Ari Muhonen on vuosikaudet koonnut itselleen näistä rekisteriä, johon olen voinut tukeutua. Tämän olen kokoelman etulehdellä kertonut seuraavasti:

HARVINAISUUSMÄÄRITTELY
Harvinaisuuden määrittely perustuu rekisteröityihin kohteisiin. Esimerkiksi Ari Muhosen ylläpitämää rekisteriä on käytetty Saarisen malli merkeillä frankeerattujen lähetysten tapauksessa; tässä rekisterissä on noin 5200 lähetystä 66 eri näyttelykokoelmasta.

(Tämä rekisteriviittaus ei ole paras mahdollinen, koska viitttauksen kohteena olevaa rekisteriä ei ole -- ainakaan vielä -- julkisesti saatavilla. Olen kuitenkin yrittänyt muulla tavoin osoittaa rekisterin etevyyttä ja luotettavuutta.)

Lisävakuuttavuutta harvinaisuudelle kannattaa antaa luettelemalla kokoelman tärkeimmät kohteet. Joissakin FIP-tason tuomareiden pitämissä esitelmissä on kerrottu, että tällaisessa luetelmassa kohteiat ei tulisi olla 12 enempää.


Kehittyminen

Etenkin siinä tapauksessa, jos kokoelmassa on tapahtunut kehitystä sitten edellisen kerran, kun kokoelma on ollut esillä, niin synopsiksella kannattaa kertoa myös tästä kehityksestä, jopa täysin konkreettisesti, kuten olen Lontoo-kokoelmani synopsiksella tehnyt (ks. myöhemmin kohdasta Esimerkkejä). Tuo vertailu edelliseen esilläoloon kannattaa tehdä jopa siten, jos kehittymisen saa näyttämään näin paremmalta, että kokoelman ollessa kansallisessa näyttelyssä vertailu tehdään edelliseen kansallisen esilläoloon ja kansainvälisten näyttelyiden tapauksessa vastaavasti. Esimerkkinä lyhyemmästä maininnasta olkoon postisääntökokoelmani etulehdelle ihan omaksi Kehittyminen-kohdaksi laittamani mainospuhe:

KEHITTYMINEN
Tämä kokoelma palkittiin isolla vermeil-mitalilla (87 pistettä) FIP-näyttelyssä Indipex 2011. Tämän jälkeen noin 20% aikaisemmista kohteista on korvattu uusilla, ilmaisuvoimaisemmilla kohteilla. Jokainen uusi kohde ilmentää nyt asioita, joiden esittämiseen aikaisemmin tarvittiin vähintään kaksi eri kohdetta. Tämän seurauksena tähän uusittuun kokoelmaan on ollut mahdollista sisällyttää monia uusia säädöksiä.


Esimerkkejä

Postisääntö-kokoelmani kaksisivuinen etulehti sekä Lontoo-kokoelmani yksisivuinen etulehti ja tämän kokoelman synopsis.

Jukka Mäkisen erinomaisesta, Nordia 2011 -näyttelyn yhteydessä pidetyn esitelmän 'Synopsiksella voit tehdä hyvän ensivaikutelman tuomaristoon' kalvoilta löytyy lisää mainioita esimerkkejä. Kalvot löytyvät Filatelistiliiton internetisivuilta www.filatelisti.fi > Liitto > Koulutusmateriaali

 

Petteri Hannula

 

Eräs keräilijä tiedusteli, että ovatko kokoelmani etusivut nyt sitten parhaita mahdollisia. Vastasin, ettei ehdotonta/absoluuttista faktaa tai ylivoimaisen parasta tapaa ei ole. Olen käynyt lävitse ja jopa valokuvaamalla dokumentoinut ihan kohtalaisen joukon kansainvälisissä näyttelyissä oikein hyvin menestyneitä kokoelmia (suomalaisten ja ulkomaisten näytteilleasettajien). Lisäksi olen lukenut asioita käsittelevää kirjallisuutta ja lehtiartikkeleita sekä keskustellut toisten tuomareiden kanssa näistä asioista. Esittelen artikkeleissani kokemusperäisesti oppimiani asioita, jos niistä olisi ideoiksi muillekin keräilijöille. Esimerkit olen luonnostaan ottanut pitkälti omista kokoelmistani, koska niihin olen yrittänyt kohdistaa kaiken tietotaitoni -- ja niiden teksteihin minulla on tekijänoikeudet ;)