NÄYTTELYKOKOELMIEN ARVIOINTISEMINAARI

Ei ole harvinaista, että näyttelyissä näytteilleasettajan ja tuomarin käsitykset eroavat melkoisestikin. Eikä sekään, että näyttelyssä näytteilleasettajalla ja tuomarilla on kovin vähän aikaa keskustelulle. Lisätäkseen näytteilleasettajan ymmärrystä siitä, mihin kokoelman arvioinnissa tuomarit kiinnittävät huomiota ja miten tämä tapahtuu, jotta näytteilleasettajat voisivat etevämmin kohdistaa panostuksensa, järjesti Postihistoriallinen yhdistys erityisen postihistoriallisten näyttelykokoelmien arviointiseminaarin 14.5.2016 Helsingissä.

Aluksi seminaarin vetäjä Petteri Hannula alusti virallisista arvostelun osa-alueista kuvaten tukeutumalla Postihistoriallisen yhdistyksen kehittämään arvioinnin tukilomakkeeseen asioita, millaisia asioita käytännössä kussakin arvostelun osa-alueessa tarkoitetaan. Jos tässä vaiheessa käynnistyi seminaariin osallistujien kesken hyvä keskustelu.

Neljä seminaarilaisista oli tuonut mukanaan jonkin, vielä selvästi kehitysvaiheessa olevan, kokoelmistaan skannattuna. Seminaarin loppuaika käytettiin näiden tarkasteluun muun muassa siten, että asianomainen kokoelmanrakentaja itse, johdetusti, arvioi kokoelmansa. Tuon itsearvioinnin jälkeen tuloksia verrataan seminaariin osallistuvien tuomareiden käsityksiin. Selvitetään mahdollisten erojen syitä, jolloin kokoelman kehityskohteet saadaan esille. Lisäksi kaikki läsnäolijat saattoivat vapaasti kommentoida ja kysyä. Rakentava keskustelu jatkuikin läpi seminaarin.

Seminaari kesti liki kuusi tuntia. Tämä muun muassa tarkoitti, että kullekin seminaarissa mukana olevalle kokoelmalle oli käytettävissä aikaa tunnin verran, mikä on varsin ruhtinaallinen aika verrattuna siihen aikaan, joka on näyttelyissä kokoelmaa kohti käytettävissä tuomariston palautteeseen.

Seminaarilaisia yhden kokoelmista äärellä kehitysvinkkejä punnitsemassa.

AIKAISEMPIA KOKOELMAN RAKENTAMISSEMINAAREJA:

Yhdistys on toistaiseksi järjestänyt näyttelykokoelman rakentamisesta kahdenlaisia seminaareja.

Yksinomaan postihistoriakokoelman rakentamiseen keskittyvää seminaaria on järjestetty Helsingissä 10.9.2011, Janakkalassa 12.11.2011 ja Jyväskylässä 25.2.2012. Seminaarin aiheina ovat olleet (linkit johtavat asianomaisen alustuksen kalvosarjaan):
- Postihistoriallisen luokan näyttelysäännöt
- Tiedon ja materiaalin hankinta kokoelmaa varten
- Kokoelman tarinan rakentaminen ja tekstitys
- Sivujen suunnittelu, montteeraaminen, tietotekniset ja muut apuvälineet

+ + +

Yleisemmällä tasolla näyttelykokoelman rakentamiseen keskittyvää seminaaria on järjestetty Sastamalassa 15.11.2014, Jyväskylässä 17.1.2015, Helsingissä 28.3.2015 ja Turussa 5.9.2015. Suunnitelmissa on järjestää seminaari Joensuussa 1.10.2016.

Näissä semianareissa on keskitytty seikkoihin, jotka huomioimalla eli tekemällä kokoelmanrakentaja välttää helposti kaikkein yleisimmät aloittavan rakentajan karikot. Tätä käsitystä tukevat havainnot tuoreimmista kotimaisista näyttelyistä. Kun verrataan palkintoluettelosta sellaisen kokoelman tuloksia, jonka rakentaja on kaiketikin joutunut puurtamaan aivan yksin vailla kaiketikin mitään oppeja, sellaisen kokoelman tuloksiin, joiden rakentaja on voinut hyödyntää kokeneempien tukea ja jopa koulutusta – ja hoitanut opetetut asiat – niin ero on voinut olla jälkimmäisten hyväksi helposti kaksikin mitaliastetta.

Tätä seminaaria varten on yhdistyksemme yhdessä Filatelistiliiton kanssa tuottanut 28-sivuisen Näyttelykokoelman rakentamisen -vihkosen. Vihkonen ei teorisoi, vaan se on laadittu ”best practices” -periaatteella.

+ + +

Jos halukkuutta ilmenee, niin yhdistyksellä on valmiuksia järjestää näitä seminaareja myös muilla paikkakunnilla. Halukkaat voivat olla yhteydessä yhdistyksen puheenjohtajaan.

 

27.3.2016

POSTIHISTORIAKOKOELMAN KEHITYSTYÖPAJA

 

Postihistoriallinen yhdistys järjesti Helsingissä 10.5.2014 koko päivän kestäneen postihistoriakokoelmien kehitystyöpajan. Pajaan osallistui 12 henkilöä, joista viisi oli laittanut kokoelmansa pajassa kehitettäväksi. Nämä kokoelmat käsittelivät Mikkelin seutua, paikalliskirjettä, Pohjois-Atlantin ylittänyttä postia, Petsamoa ja Etiopiaa.

Pajassa kehitettävät kokoelmat oli laitettu etukäteen yhdistyksen nettisivuille tutustuttavaksi. Näin osallistujilla oli mahdollisuus etukäteen paneutua esimerkiksi kokoelmien aihepiiriin.

Yhdistyksen näyttelytuomaritaustaiset edustajat valmistelivat etukäteen ajatuksia ja kommentteja osallistuvista kokoelmista alustukseksi. Viitekehyksenä käytettiin yhdistyksen kehittämää postihistoriakokoelmien arvioinnin tukilomaketta.

Kehitettävät kokoelmat olivat jo vähintäänkin jokusen kerran osallistuneet näyttelyyn, mutta kyllä jokaisen kokoelman kohdalla keskustelussa nousi esille useita ajatuksia, jolla kokoelmaa voisi edelleen parantaa. Kukaan osallistuja ei kainostellut kysyä tai lausua ajatuksiaan. Tämä oli erinomaista, sillä nimenomaan tämä yhdessä pohdinta avasi mahdollisuuden monipuolisiin ja hyviin ajatuksiin.

Kunkin kokoelman kohdalla noin puolet ajasta käytettiin kokoelman etulehden mietintään: onko kokoelman nimi eli aihe täsmällinen ja mikä on kokoelman tavoite ja miten tämä tavoite on ilmaistu. Noiden jälkeen pohdittiin kokoelman käsittelyä eli juonta.

Kautta linjan todettiin, että noissa viidessä kokoelmassa rahallisesti kallein osuus on hyvällä tai jopa erinomaisella tolalla. Siis kohteiden monipuolisuus ja laatu. Kehittämispanostukset painottuisivat siten sinne, missä niinkään rahaa ei tarvita, mutta työtä kylläkin, eikä välttämättä ihan vähäistä määrään. Tällaisia asioita ovat muun muassa kokoelman juonen kääntäminen kohteiden luokittelusta käsiteltävän aiheen kehittymisen kuvaamiseen, kohteiden analyysin täydentämiseen ja tilankäyttöön kokoelmasivulla sekä siihen, miten katsojaa autetaan selvittämään, missä juonen eli tarinan kohdassa kullakin sivulla ollaan.

Pajan keskeinen tavoite oli, että etenkin kokoelmillaan osallistuvat saavat konkreettisia ajatuksia edelleen hyödynnettäväksi. Tässä kyllä onnistuttiin.